Priorisoinnin taito

KÄÄK! Edellinen bloggaukseni on ollut 5kk sitten! Pahoittelen pitkäksi venynyttä taukoa! Lupaan kunnostautua nyt.

Sitten kootut selitykset, seli-seli:

1. Aika kiitää! 

Kyllä. Kotiäiteily kolmen alle kouluikäisen lapsen kanssa pitää kädet täynnä touhua. Etenkin pientä vauvaa hoitaessa aika tuntuu kiitävän: missä se on se sylivauvani?! Nyt hän on jo 8-kuinen utelias iki-liikkuja, jonka oivalluksia, uuden oppimista ja iloa olemme saaneet päivittäin seurata! Isommatkin näyttävät uusia piirteitä persoonastaan päivittäin. Mikä rikkaus saada olla äiti!

2. Kuinka muuttua rahaksi?!

Keväällä jo päätimme, että jään henkilöstökonsultin työstäni hoitovapaalle äitiysvapaiden perään. Tiedossa oli, että talous joutuisi koville hoitovapaan myötä... Eli ei muuta kuin miettimään, mistä sitä lisätienestiä taikoisi. Jos jotain haluaa, keksii keinot...

Lopputulos: "synnytin" neljännen lapseni, Divitan. Eli toisin sanoen teen valmennus-koulutus -keikkaa miehen työvuorojen lomassa niin että lapset voivat kuitenkin olla kotihoidossa. Tätä siis haudoin, makustelin, muovailin läpi kevään ja kesän! 

3. Mikä on oleellista juuri nyt?

Niin. Valintoja, valintoja. Mihin aikaani käytän? Bloggaus on jäänyt (valitettavasti) muiden akuutimpien asioiden alle. Ei sillä, paljon muuta hyvää olen saanut tässä tauon aikana aikaan. Kaikelle on aikansa. Nyt taas aika bloggailun! :)

4. Huoleton kesä

Meinasin stressata bloggaamattomuutta. Meinasin. Huom. Sitten päätin kuitenkin keskittyä niihin iloisiin asioihin stressitekijöiden sijaan. Niihin asioihin, joita koin tarvitsevani eniten. Keskityinkin niin hyvin näköjään, että 5kk mennä hurahti! Hyvässä seurassa, miellyttävissä puuhissa ajantaju katoaa. Näin kävi.

5. Ideatulva

Muistikirjani on saanut sivu tolkulla täytettä! Työvirityksiä, opiskeluasiaa, sisustussuunnitelmaa, visioita, haaveita, unelmia... Ideoita pukkaa joka suunnalta, joten joku tolkku niihinkin saatava!

Oma aikani kuluukin hyvin usein erilaisia muistiinpanoja tehden. Pieni oma maailmani! 

Eli mitä tässä välissä tapahtui? Elämää, ei sen vähempää. Arkea, mikä pähkäilyttää välillä enemmän, välillä vähemmän. Päivääkään en vaihtaisi pois. Olen tyytyväinen näin.

Arjestaan iloinen

Niina :)

Ps. Millaisten asioiden parissa Sinulta katoaa ajantaju?

Perheen pienin keskittyneenä nautiskelemaan kesäpäivästä <3

Ctrl+Alt+Del

Puuuh! En muista milloin olisi viimeksi ollut näin paljon vauhtia ja vipinää omassa päänupissa. Se tunne, kun ei saa otetta oikein mistään... Ahdistus. Ajatustulva. Informaatioähky. Täytyy. Saada. Buutattua. Aivot. 

Kuinka rauhoittaa oma mieli? 

Hetken pähkäiltyäni testasin seuraavaa:

1. Hengitä. Hengitä. Hengitä. Neljällä sisään, kuudella ulos. Keskity vain ja ainoastaan omaan hengitykseen ja sen rytmiin.

- Pölinä päässä hellitti edes hieman, samalla kun hengitysrytmini rauhoittui ja sykkeeni hidastui. Toistoja tosin vaati useamman, kun ajatukset karkaili millon mihinkin.

2. Kynä käteen. Listaa ajatustulva, teemat, jotka mieltä painaa.

- Oho. Jopas tuli pitkä lista asiaa...

3. Tarkenna listaa. Mitä teemat pitävät sisällään? Mikä on ongelma? 

- Hmm. Äkkiseltään mietin paljon kaikkea turhaa... Olemattomia ongelmia. Kärpäsestä on tullut härkänen, monen teeman suhteen! :D 

4. Mihin asioihin voin vaikuttaa nyt? Mikä on elämässäni ajankohtaista? Mitkä asiat ovat mennyttä tai kauempana tulevaisuudessa?

- Lista lyheni reilusti. Wau! Menneelle en voi enää mitään - unohda ne. En myöskään voi tietää mitä minkäkin asian suhteen tulee tapahtumaan joskus tulevaisuudessa. Tämänhetkisillä toiminnoilla on merkitystä. 

5. Priorisoi. Keskity yhteen asiaan kerrallaan. Mikä on tärkeintä listallani juuri nyt? Minkä asian eteenpäin vieminen helpottaisi eniten oloa? Päästä irti muusta.

- Aaaaaaah! Jo alkaa helpottaa: Tieto siitä, ettei minun tarvitse ratketa sittenkään nyt joka suuntaan. Yksi asia kerrallaan. Kaikelle on aikansa ja paikkansa. 

6. Toimi. Tee sen minkä voit. Se riittää. Hengähdä sen jälkeen hetkeksi - ennen kuin jatkat listan lyhentämistä.

- Hihiii, johan keveni olo kun sain vetää viivaa yli joillekin listalla oleville asioille! :) Tämä on vapauttavaa puuhaa! 

Kokeile sinäkin!

Jotain tolkkua päähänsä saaneena,

Niina :)

Ps. Mikä helpottaa parhaiten Sinun levotonta mieltäsi?

Matto kuin mieli 

Ei väkisin!

Mieleni pystyy virkeänä kun ympärilläni tapahtuu. Jos ei tapahdu, pistetään tapahtumaan - on ollut yksi pitkäaikainen mottoni.

Arki on värikästä, kun on pieniä lapsia ympärillä. Joka päivä sattuu ja tapahtuu. Päiviin mahtuu tunteita ja toimintaa laajalla skaalalla. Lasten myötä olen havainnut, että minun ei tarvitse aina  "pistää tapahtumaan", sillä elämä kulkee kyllä eteenpäin itsestäänkin - ei tekemällä tehden, yrittämällä yrittäen - ponnistelematta. Tarvitsee vain avata silmät ja nauttia hetkestä, elämästä, matkasta. Hypätä kyytiin, osallistua, olla aktiivinen, läsnä ja kokea. Tarttua hetkeen. Ja jos kompuroin, niin ei se elämä siihen epäonneeni seisahdu. Vaikka siltä välillä tuntuu. Ylös vaan ja elämään kiinni - muutoin se valitettavasti lipuu ohi.

En arvannut aikanaan, kuinka lasten  myötä elämäni rikastuu. Olen kasvanut lasten myötä ihmisenä paljon. Olen tuntenut erilaisia tunteita laajemmin ja syvemmin kuin koskaan. Olen tutustunut itseeni paremmin - hyvässä ja pahassa. Oma arvomaailma on muovautunut aivan erilaiseksi verrattuna siihen mitä se joskus ollut.

Suorittaja-minä on höllännyt lasten myötä otettaan; ja hyvä niin. Myös viime vuosien terveydelliset haasteet ovat muovanneet minua ja saaneet havahtumaan elämään enemmän tässä ja nyt; ja hyvä niin. Kiitos henkisestä kasvustani kuuluu myös muutamalle kultaakin kalliimmalle valmentajalle kultaakin kalliimpine oppeineen.

Ensinnäkin olen oppinut, että... Teen parhaani ja se riittää. Sallin itseni päästä välillä helpommalla; otan rennommin, olen armollisempi itselleni. En yritä liikaa. Osaan herkemmin laittaa "suodattimen" päälle minua häiritseville epäkohdille.

Toisekseen olen oppinut, että... Minä riitän tällaisena kuin olen. Hyväksyn itseni puutteineni. En yritä olla väkisin sellaista, mitä en ole. Olen hyvä näin. Annan itselleni aikaa kehittyä, oppia, kasvaa ihmisenä minulle luontevaan ja mieluisaan suuntaan. En elä muiden elämää, vaan omaani.

Ja sitä paitsi... On hyvä olla, kun on sinut itsensä kanssa. On hyvä olla, kun on sinut muiden erilaisuuden kanssa. 

Heikolla hetkellä hyvänä muistutuksena ja herätyksenä minulle ovat olleet kysymykset: 

- Hyväksynkö itseni näin? Pystynkö katsomaan itseäni silmiin hyväksyvästi?

- Hyväksynkö erilaisuuden, muut ja muiden tavat toimia? Pystynkö katsomaan muita silmiin hyväksyvästi?

Uskon täysin sanontaan "jotta voi aidosti rakastaa muita, täytyy ensin oppia rakastamaan itseä". Uskon myös, että rakkaus ei roihua pakottamalla. Kun uskaltaa katsoa itseä silmiin, syvälle sisimpään, uskaltaa sen tehdä myös muita kohtaan. Hyväksyy. Sen jälkeen kaikki tapahtuu luontevasti. Pakottamatta. Suorittamatta.

Hyväksyviä ajatuksiaan pohtien,

Niina :)

Ps. Suhtaudutko Sinä itseesi ja muihin hyväksyvästi?

Lähtökohtien lähtökohta: Rakasta itseäsi. 

Kokonaisvaltaista hyvinvointia

- Siinäpä tavoitetta kerrakseen vuodelle 2014!

Toisin sanoen päätin, että tänä vuonna painopiste tulee elämässäni olemaan hyvinvoinnissa. Kun itse voin hyvin, läheisenikin voivat hyvin!

Minulta erityishuomion saavia asioita erityisesti ovat

- selän kuntoutus, kehon hallinta ja liikunta
- ruokavalio

- läsnäolo ja sosiaalinen elämä

- tasapaino arjessa: uni - työ - vapaa

Itsen kehittämistä tulen jatkamaan - ikuinen opiskelija kun olen. Uuden oppiminen on innostavaa ja pitää mielen virkeänä. Näin mammalomaillessa tarvitsen sopivassa määrin aivoille aktivointia ja haasteita eri muodoissa - muutoin suoraan sanoen tylsistyn... Aion löytää kivoja haasteita itselleni ja niiden myötä onnistumisen tunteita!

Minua motivoivien haasteiden ei tarvitse olla mitään suurta ja mahtavaa: viime vuodelle olin esimerkiksi asettanut tavoitteeksi virkkaamisen opettelun, piparkakkutalon ja karjalanpiirakoiden teon opettelun. Tänä vuonna aion esimerkiksi opetella käyttämään ompelukonetta ja saada aikaan ainakin yhden käyttökelpoisen lastenvaatteen. Myöskin öljyvärimaalausta haluan opetella. Lisäksi aion jatkaa joutenolon opettelua!

Uskon, että tästä tulee hieno, oivallusten täyteinen vuosi. Uskallan heittäytyä hetkeen. Uskallan unelmoida. Uskallan tavoitella haluamiani asioita. 

Ainakin olen innoissani tästä hetkestä ja tulevasta! Innosta ja asenteesta ei luulisi jäävän kiinni... ;)

Toiveet täyttävää vuotta 2014 minulle ja Sinulle toivoen,

Niina :)

ps. Millaisia suunnitelmia, haaveita ja toiveita Sinulla on tälle vuodelle?

Tänä vuonna kalenterissa saa olla myös tyhjää - tilaa yllätyksille ja spontaanille toiminnalle :)

Pelon selätystä

Näin loppuraskaudesta synnytyspelko meinaa taas viedä minut mennessään heti jos annan sille vallan. Paniikki-itkuja on tullut tirautettua jokunen...

Olen ollut synnytyspelkopolin asiakas jokaisessa raskaudessa - tämä nyt kolmas kerta. Aina keksin jotain uutta pelättävää tästä tilanteesta, jota ei voi ennalta suunnitella tai käsikirjoittaa, hallita...

Voiko omia pelkotiloja kuitenkin hallita? 

Kuinka se käytännössä onnistuu?

Pelkopolikeskustelujen lisäksi olen käsitellyt ja työstänyt asiaa itsenäisesti seuraavalla tapaa:

1. Mitä oikeastaan pelkään? Mikä uskomus pelon taustalla on?

2. Onko se totta? Mistä tiedän sen varmasti?

3. Onko mahdollista, että kokemukseni olisikin tällä kertaa toisenlainen? Voisiko tällä kertaa asiat mennä toisin, paremmin?

4. Mitä tapahtuisi ihanteellisimmillaan?

5. Onko se mahdollista?

6. Kuinka voin itse edesauttaa mieluisan kokemuksen syntyyn? Voiko joku auttaa minua?

7. Haluanko itse todella asennoitua ja toimia toisin? Olenko todella valmis päästämään irti pelostani?

8. Mitä olen valmis tekemään ensimmäiseksi asian eteen?

Heti helpottaa mieltä, kun tosissaan seisahdun miettimään - sen sijaan kuin jankkaan ja kiroan mielessäni, kuinka taatusti tälläkin kertaa kaikki menee pieleen... en ennätä saada kunnollista kipulääkitystä... synnytys on yksi painajainen, maanpäällinen helvetti...

Se, että herää pienikin toiveen pilkahdus siitä, että kaikki voikin mennä hyvin, tuntuu lohdulliselle. Sitä tunnetta vaalien...

Kyllä kaikki järjestyy. Luotan itseeni. Luotan ammattilaisten apuun. Selviydyn tästäkin. Teen parhaani ja se riittää. 

Itseään tulevaan koitokseen psyykaten ja tsempaten, luottavaisin mielin,
Niina :)

Ps. Oletko Sinä valmis päästämään irti peloistasi?

Rv 36+2 ja möhömahani mun

Vapauden voimaannuttama

Kuinka voikaan jumiutua mieli siihen, että olen poissa pelistä, puoliteholla, rajoitettu, pakotettu lepoon, sairauslomalla... Lannistavaa. Todella lannistavaa.

Yhtä viikkoa lukuunottamatta olen tosiaan ollut sairauslomalla kesäkuun alusta nyt tähän marraskuun alkuun. Viisi pitkää kuukautta!!! Tämä raskaus ei siis taaskaan ole ollut helpoimmasta päästä fyysisesti eikä henkisesti. Plus se, että rikoin selkäni ylirasituksen ja väärän kiertoliikkeen myötä syyskuussa. Paska mäihä kruunasi kaiken kurjuuteni ja surkeuteni.

Ja joo - välikommentti - raskaus ei ole sairaus, plaaplaa - mutta se joka on kokenut riskiraskauden ja pitkän pakkolevon osaa ehkä ajatella asiaa hieman eri vinkkelistä...

No, kuitenkin. Nyt marraskuun alkupuolella minulla alkoi sairasloman perään äitiysloma. Ja kah, olotilani ja tunnelmat muuttuivat ihan selkeästi! Samoihin aikoihin toki raskausviikkoja on kasassa sen verran (rv35), että vuodelepoa voitiin jo höllentää sen verran, että uskallan liikkua hieman vapaammin - jopa kodin ulkopuolelle, esim postilaatikolle tai takapihan terassille!

Koen, että olen taas vapaampi ja minulla on enemmän valtaa vaikuttaa päivieni kulkuun! Se on mieletön tunne se! Vapaus!
Yhtä lailla huomaan jälleen kuinka pienestä sitä iloa elämään saakaan! Pääsen ulos pienelle jaloittelulle raittiiseen ilmaan - edes sen pienen hetken minkä selkäni ja jalkani jaksavat pitkän vuodelevon jälkeen kantaa! Happea!!! Ja niinkin arkinen asia kuin ruokakaupassa ja kaupungilla käynti: Kuinka nautinkaan liikkua ja olla ihmisten ilmoilla, vaikka kroppani ei ihan toimikaan normaalisti... Kiireettömän elämän opettelua kerta kaikkiaan - hiljaa edeten, varoen, kehon hallintaa harjoittaen, kropan viestejä kuunnellen.

Osaan taas arvostaa näitä kovin arkisia iloja ja itsestäänselviä asioita. Loppupeleissä minulla on asiat hyvin kaiken tämän kärvistelyn keskellä - vaikka siltä ei tämän raskauden aikana ole aina tuntunutkaan. 

Itse asiassa olen tämän kaiken kokemani myötä oppinut ja oivaltanut taas paljon - itsestäni ja elämästä. Ennenkaikkea sen, että ole kiitollinen siitä, mitä minulla jo on. Se on paljon se. Todellista rikkautta.

Elämästään tällaisenaan kiitollisena,
Niina :)

Ps. Tiedätkö Sinä kuinka rikas oletkaan?

Mielenrauhaa. 

Suunnitelma olla suunnittelematta

Olen ollut aina tavoitteellinen. Tykkään asettaa mitä erilaisempia tavoitteita ja saavuttaa sitten luonnollisestikin niitä. Onnistumisen ilo on erittäin palkitsevaa; se jopa koukuttaa. Voittajafiilis, juunou.

Tänä kesänä olen kuitenkin saanut todeta useaan otteeseen, että hyvätkään suunnitelmat eivät aina onnistu. Ei, vaikka päällä seisoisi tai mitä taikatemppuja tekisi. Suurimpana jarruina ovat olleet, kappas vaan, terveys ja siihen liittyvät haasteet. Olemme peruneet lomamatkoja, juhlia, mökkireissuja ynnä muita menoja terveydellisistä syistä. 

Päätin tietoisesti höllätä ainaisesta suunnitelmallisuudesta: tein täten  "suunnitelman" olla suunnittelematta kaikkea etukäteen. Toki suuret linjat ja elämän suunta ovat selkeänä mielessä, siitä en luovu, mutta tarkoituksenani on antaa rennommin tilaa muutoksille.

Aiemmin olisin ollut aivan hepulissa siitä, mikseivät asiat mene niin kuin haluan. Aiemmin olisin harmitellut asioita jopa päivätolkulla, jos toiveeni ja hienot, huikeat suunnitelmani eivät toteudukaan. 

Nykyään minun on helpompi hyväksyä se, ettei suunnitelmat toteudu ja päästää irti: kaikelle on aikansa ja paikkansa... Ja kaikella vastustuksella on tarkoituksensa.

Suuri oivallus tälle kesälle ja koko vuodelle onkin ollut, että kun elän tietoisesti arvojeni mukaista elämää, ei tällaiset vastustukset harmita eikä lannista mieltä niin paljoa kuin ennen. Ymmärrän ja tiedostan sen, mikä onkaan viimekädessä tärkeää juuri minulle juuri nyt. Ja sanottakoon, että hyvinvointi ja terveys ovat eräät huippuarvoistani, jotka menevät monen muun asian edelle.

Jotkut suunnitelmat ovat tuntuneet tärkeille niitä tehdessä. Eihän nyt kukaan aikaa turhuuksiin tietoisesti halua käyttää!  Mutta kun on tullut aika tehdä valintoja esimerkiksi sen suhteen lähteäkö vaiko jäädä, levätäkö vai tehdä, se onkin ollut helppoa - kunhan vain pitää omat arvot kirkkaana mielessään, elää ja tekee  valinnat juurikin näihin omiin arvoihin pohjaten. 

Olenkin tyytyväinen kaikesta vastustuksesta huolimatta, että elän arvojeni mukaista elämää. Olo on näin eläen kevyt ja vapaa.

Oivalluksestaan erityisen onnellisena

Niina :)

Ps. Mitkä ovat Sinun arvosi? Elätkö näiden arvojesi mukaisesti?

Riskiraskaus. Supistusten estolääkitys. Pakkolepo. Näillä mennään.