Ei. En ole aina positiivinen. Minuakin ärsyttää, suututtaa, vituttaa. Kyllä minunkin elämässäni on alamäkensä.
Miehen sairastuminen, oma sairastuminen, kaksi riskiraskautta sairaalajaksoineen, pakkolepoineen, liikuntakyvyn hetkellinen menetys, ennenaikaisesti syntyneen tytön elämän haasteellinen alku. Näin nyt esimerkiksi. Kyllä. On vituttanut, suututtanut, itkettänyt.
Mutta. Nämä asiat ovat herättäneet minut. Asiat ovat saaneet elämässä aivan erilaiset mittasuhteet. En viitsi tuhlata energiaa synkistelyyn ja ns. pienestä valittamiseen. Ja jos harmittaa, on se lyhytaikaista, sillä olen oppinut käsittelemään asioita ja tunteitani ratkaisukeskeisesti: mitä tapahtuu tästä eteenpäin.
Osa ihmisistä tietää vain tietyn puolen elämästäni... Käsittelen mielipahaani muualla kuin esim. Facebookissa. Kyllä, meidänkin perheessä ja elämässä näkyy ja tuntuu kaikki tunneskaalat!
En ole siis mikään yli-ihminen. Realistinen optimisti kyllä! Keskityn mieluummin hyviin ja mukaviin asioihin elämässä. Innostun, uskon, toimin, toteutan - nautin elämän pienistä iloista!
Se ihmetyttää, jopa ärsyttää joitakin...
Minua puolestaan välillä ärsyttää selitellä tätä elämäntapaani. Toistuvasti kun tähän elämäni ihmettelyyn törmää...
Olen valinnut tämän elämäntavan. Ja olen onnellinen näin. Luottamus ja usko on vahva: Elämä on hyvää ja kaunista!
Kukin meistä tekee elämästään näköisensä. Minä haluan tehdä sen hyvän ja ilon kautta.
Yksi v*tun päivänsäde ;)
Niina
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi! :)