Mitä Sinulle kuuluu?

Vähän aikaa sitten eräässä vetämässäni ryhmävalmennussessiossa nostin esille kysymyksen "Mitä Sinulle kuuluu?".

Monesti vastaamme toisten meille esittämiin kuulumiskysymyksiin neutraalisti, rutiininomaisesti, sen kummemmin miettimättä - ihan hyvää / ei mitään ihmeellistä - sen sijaan, että miettisimme syvempiä tuntemuksiamme tai kertoisimme totuutta tuosta noin vain. Tietenkään kaikille ei tarvitse avautua syvimmistä tuntemuksistaan, mutta kysymykseni kuuluukin avaudummeko rehellisesti edes itsellemme?

Mitä minulle todella kuuluu?

Sanotaan, että "Mitä minulle kuuluu?" on rohkean ihmisen kysymys. Toden totta.  Rehelliset vastaukset voivat olla kipeitä, jopa ahdistavia. Tyytymättömyys on merkki epätasapainosta. Mutta mikä parasta kaikessa synkkyydessä: Tiedostaminen on jo askel eteenpäin!

Hankalien asioiden esiin nostaminen voi olla myönteisen muutoksen alku. Päästäkseen eteenpäin, tuohon myönteisempään muutokseen, on tiedostettava missä olen nyt. Sen tehtyään voi jo kiittää itseään - rehellisyydestä ja rohkeudesta tunnustaa tosiasiat. Näin on.

Mitä seuraavaksi tapahtuu?

Se onkin sitten täysin omissa käsissä. Mitä voin tehdä asialle? Minne suuntaan haluan suunnistaa? Ylös, alas, sivulle, pysyä paikallani... Voin valita.

Toki elämä heittelee toisinaan yllättäviä tilanteita eteemme, emmekä voi vaikuttaa kaikkeen, mutta oma asennoituminen tilanteisiin ja asioihin on se, mihin voimme vaikuttaa. Mitä tästä eteenpäin? Mikä olisi se asia tai teko, joka saisi mielen pirteämmäksi? Mitä minä tarvitsen juuri nyt voidakseni paremmin?

Sitä kohden! Valoa kohden!

Tuumailee
Niina :)

Ps. Mitä Sinulle kuuluu?

Oivalsin, että jokainen päivä voi olla alku jollekin uudelle...