Parin aurinkoisen ja keväältä maistuvan päivän jälkeen huomaan erityisesti haikailevani valoa ja aurinkoa. Vähän annettiin tosiaan esimakua, mutta sitten se ilo vietiin pois. Auringosta ei merkkiäkään. Pöh. Pääsin jo kokemaan auringon piristävän ja innostavan vaikutuksen sekä sen aikaansaaman voittajafiiliksen! Tiedättehän sen tunteen? Minut ainakin se valtaa erityisesti noina kauniina aurinkoisina päivinä.
Se onkin jännä, kuinka monia asioita todella osaa arvostaa vasta kun ne viedään pois tai muutoin menetetään. Kuten rakkaita, terveyttä, unta, kotia, ruokaa... Tai sitä aurinkoa. Tai jotain muuta itselle erityisen tärkeää.
Joku viisas on sanonut, että joinain päivinä meidän on luotava oma aurinkomme. Tämä on niin totta. Toki voimme jäädä surkuttelemaan ja vatvomaan asiaa, esimerkiksi tuota auringon puutetta - sekin on vaihtoehto - mutta tuoko se aurinkoa takaisin. Ei. Siihen asiaan meidän on kovin hankala vaikuttaa.
Mielestäni synkistelyä parempi vaihtoehto on keskittyä juurikin niihin asioihin joihin itse voi sillä hetkellä vaikuttaa. Siihen mikä sillä hetkellä toisi paremman mielen. Kaikilla meillä on taatusti asioita, joista saa iloa. Miksei niitä asioita hyödyntäisi silloin kun on mieli maassa tai muutoin matalapainetta? Joinain päivinä meidän on luotava oma aurinkomme. Nii-in. Tätä sen täytyy tarkoittaa...
Tuumailee
Niina :)
Ps. Mikä tai kuka on Sinun aurinkosi?
 |
| Oivalsin, että auringon saa paistamaan vaikkapa piirtämällä! ;) Tässä neljävuotiaan poikani tyylinäyte teemaan liittyen. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kiitos ajatuksestasi! :)