Kiitollisuudesta ja elämän tärkeyksistä

Muutama päivä sitten koimme suurta huolta ja hätää kaksivuotiaan tyttäremme saadessa aivotärähdyksen.

Se tunne, kun oma lapsi kertoo itkien ja vaikeroiden kuinka sattuu...

Se tunne, kun oma lapsi väsähtää syliin itkien eikä jaksa vastata kysymyksiin eikä virkoa herättelyistä huolimatta...

Epätoivo. Avuttomuus. Menettämisen pelko. Paniikki. Suru. Huoli. Rakkaus.

Selvisimme onneksi säikähdyksellä ja yön yli tarkkailulla sairaalan lastenosastolla. Enkeleille kiitos!

Sanoinkuvailematonta on tämä tapahtuneen jälkeinen helpotuksen ja kiitollisuuden tunne. Liikutun yhä miettiessäni hetkeä, kun aamulla sain todeta kaiken olevan hyvin! Liikutun katsellessani lasten leikkiä, jutustelua... Näitä rakkaita ei saa viedä minulta pois!!!

Edes oma tai puolison sairastuminen ei ole seisauttanut näin! Edellä mainitut sairastumiset sattuvat sydämeen lujaa, mutta lasten ollessa kyseessä nämä tunteet kertautuvat varmaan sadalla!

Minulla on kiitollisuuspäiväkirja, johon kirjaan päivittäin viisi asiaa joista olen kiitollinen ja erityisen iloinen. Totesin tuon tapahtuneen jälkeen, että minun elämäni TOP5 kiitollisuuden aiheet ovat poikamme Joakim, tyttäremme Nea, mieheni Jari, terveys / hyvinvointi sekä rakkaus.

Vein ajatusta hieman pidemmälle... Mitä ottaisin mukaani autiolle saarelle, jos saisin ottaa mukaani vain viisi asiaa?

Listani ei paljoa muuttunut: Ottaisin mukaani lapset, miehen, ruokaa sekä suurensuuren viltin, lämmikkeeksi ja suojaksi. Tarvitsisinko edes muuta? Hmm...

Kiitollisena rakkaistaan
Niina :)

Ps. Mitkä asiat ovat Sinulle kaikkein tärkeintä maailmassa?

Oivalsin sen, mikä elämässäni on OIKEASTI tärkeää...