Kipeitä päätöksiä...

Viime viikko oli mullistava itsetutkiskelun viikko. Oivalsin jälleen isoja asioita elämästäni ja ajattelustani. Yhdestä näistä teemoista haluan nyt avautua...

On olemassa yksi ihminen, jonka olen aina niin kovin toivonut pitävän minusta. Yli puolet elämästäni olen toivonut, ja toivonut, ja toivonut muutosta parempaan. Minua on häirinnyt todella paljon tämä asia. Vuodesta toiseen se tosiasia on seurannut mukanani - olen ilmaa ihmiselle, josta välitän. Se sattuu. 

Päätin, että nyt tälle menneisyyden mörölle sanotaan heipat. Asia on rajoittanut elämääni aivan liikaa. Päästäkseni elämässäni eteenpäin täytyi "nostaa kissa pöydälle" - kaivaa asia esiin mieleni syvistä  piiloista, jonne olin häpeillen asiaa työntänyt. 

Juttelin asianosaisen kanssa, asiallisesti, rauhallisesti. Hain vastauksia. Loppuviimein tehtäväni oli kuitenkin hyväksyä se, että minut on leimattu tietynlaiseksi. Enkä saa uutta mahdollisuutta. Piste.
 
Tällaista tapahtuu ympärillämme kaiken aikaa. Luomme mielikuvia, oletuksia toisistamme. Yleistämme. Tuomitsemme. Aliarvioimme. Mitätöimme toisen olemassaolon. Asetamme odotuksia toistemme toiminnalle.

Onko se oikein?
 
Kaikilla meillä on huonot päivämme.  
Kaikilla meillä on keinomme purkaa stressiä ja pahaa oloa. 
Kaikilla meillä on tapamme hakea huomiota.
Kaikilla meillä on tarve tulla kuulluksi.
Kaikilla meillä on syyt tietyille toimintatavoillemme. 

Itse olen käyttäytynyt aikanaan tietyllä tapaa puhtaasti hakeakseni huomiota. Tullakseni nähdyksi ja kuulluksi. Tapani hakea huomiota ei ollut fiksuimmasta päästä. Olin nuori ja ajattelematon. Sitä en näemmä voi saada anteeksi.

Miksi annamme yksittäisten asioiden tai tapahtumien leimata koko ihmisen?

Uskon vahvasti siihen, että ihmiset voivat muuttua. Kaikki me muutumme. Itsekin olen muuttunut paljon. Ajattelumallini ovat muuttuneet paljon.

Olemme kaikki erilaisia. Ja se on rikkaus.

Jos emme tule toimeen... 
Jos emme pidä jostain ihmisestä tai tavasta toimia...
Jos olemme eri mieltä...
Mikä olisi tällöin se oikea tapa toimia?

Se sattuu, jos jätetään tietoisesti ulkopuolelle, vältellään.
Se sattuu, jos osoitetaan toiselle, ettet merkitse mitään.

Mitä jos antaisimme armoa. 
Emme tekisi asiasta numeroa.
Tulisimme toimeen sen mikä välttämätöntä siihen hetkeen. 
Olisimme ystävällisiä, kaikesta huolimatta.
Päästäisimme irti ennakkoluuloistamme ja ennakko-odotuksistamme.
Jos yrittäisimme ymmärtää ja asettua toisen asemaan.

Tee niin kuin itsellesi toivoisit tehtävän.
Kohtele muita niin kuin itseäsi haluaisit kohdeltavan.
Miksi se on niin vaikeaa?

Viikonlopun oivalluksessani päätin tehdä lopun minua vuosikymmeniä vaivanneelle asialle. Päätin hyväksyä, ettei minulla ole paikkaa toisen ihmisen elämässä, vaikka haluaisin.
Päätin päästää irti. Isojen itkujen saattelemana. 

Satutan itseäni vain enemmän, elättelemällä toiveita paremmasta.
Yhteyden luomiseen vaaditaan kaksi osapuolta. Jos toinen torjuu, ei muutosta voi tapahtua.

Joskus totuus tekee todella, todella kipeää.Vain hyväksymällä tosiasiat ja irtipäästämällä, jatkamalla eteenpäin, voimme eheytyä. Antamalla anteeksi.
 
Siihen aion panostaa tästä edespäin - muunnan menetyksen voimavarakseni. 

Elämä opettaa.
Ja useimmiten juuri kantapään kautta. 

Joko otamme opiksemme, tai emme...

Virheistään oppineena,
Niina

Ps. Miksi annamme yksittäisten asioiden tai tapahtumien leimata koko ihmisen?

Ärsyttävän positiivinen

Olen jo useamman kerran törmännyt kysymykseen, miten ihmeessä olen aina niin positiivinen? 

Ei. En ole aina positiivinen. Minuakin ärsyttää, suututtaa, vituttaa. Kyllä minunkin elämässäni on alamäkensä. 

Miehen sairastuminen, oma sairastuminen, kaksi riskiraskautta sairaalajaksoineen, pakkolepoineen, liikuntakyvyn hetkellinen menetys, ennenaikaisesti syntyneen tytön elämän haasteellinen alku. Näin nyt esimerkiksi. Kyllä. On vituttanut, suututtanut, itkettänyt.

Mutta. Nämä asiat ovat herättäneet minut. Asiat ovat saaneet elämässä aivan erilaiset mittasuhteet. En viitsi tuhlata energiaa synkistelyyn ja ns. pienestä valittamiseen. Ja jos harmittaa, on se lyhytaikaista, sillä olen oppinut käsittelemään asioita ja tunteitani ratkaisukeskeisesti: mitä tapahtuu tästä eteenpäin.

Osa ihmisistä tietää vain tietyn puolen elämästäni... Käsittelen mielipahaani muualla kuin esim. Facebookissa. Kyllä, meidänkin perheessä ja elämässä näkyy ja tuntuu kaikki tunneskaalat!

Tässä hyvä tiivistelmä siitä, mihin haluan elämässäni panostaa!

En ole siis mikään yli-ihminen. Realistinen optimisti kyllä! Keskityn mieluummin hyviin ja mukaviin asioihin elämässä. Innostun, uskon, toimin, toteutan - nautin elämän pienistä iloista!

Se ihmetyttää, jopa ärsyttää joitakin...

Minua puolestaan välillä ärsyttää selitellä tätä elämäntapaani. Toistuvasti kun tähän elämäni ihmettelyyn törmää...

Olen valinnut tämän elämäntavan. Ja olen onnellinen näin. Luottamus ja usko on vahva: Elämä on hyvää ja kaunista!

Kukin meistä tekee elämästään näköisensä. Minä haluan tehdä sen hyvän ja ilon kautta.

Yksi v*tun päivänsäde ;) 

Niina 

Niina testaa: 161cm + 2cm?

Jo syksyllä päätin tehdä muutoksen: alan pitämään itsestäni parempaa huolta liikkumalla. Olin siihen asti lähinnä jumppaillut satunnaisesti kotona, käynyt uimassa, sauvakävelyllä... Selkävaivat kuitenkin herättivät minut todellisuuteen: jotain on tehtävä ennen kuin on liian myöhäistä! Projektini "Ryhti ja tukilihaksisto kuntoon" sai alkunsa.

Olin vierastanut pitkään aikataulutettuja harrastuksia. Mielestäni tekemisestä häviää äkkiä hauskuus, jos harrastuksesta tehdään liian sitova ja aikataulutettu. Myös meidän perheelle ominaiset repaleiset aikataulut aiheuttavat omat "haasteensa" aikataulujen suhteen.

Nyt minulla on kuitenkin jopa omaksi ihmetyksekseni jopa muutama aikataulutettu ja vieläpä suht säännöllisesti toteutunut harrastus - ja yksi niistä on Jooga! 

Hathajooga on ollut tällä hetkellä se joogamuoto, mitä olen harrastanut pisimpään.
"Hathajooga on joogan klassisin ja länsimaissa tunnetuin muoto. Rauhallinen ja lempeä hathajooga koostuu joogan perusliikkeistä, eli asanoista, ja on monien nykyaikaisten joogalajien perusta. Harjoituksissa korostuu oikea hengitystekniikka, kehonhallinta ja mielenrauha."

Yin Jooga on puolestaan uusi tuttavuus, ja koukutuin siihen kertalaakista:
"Yin-jooga keskittyy lihasten sijaan sidekudosten venyttämiseen ja vahvistamiseen. Erityistä huomioita kiinnitetään lantion alueen kireyden poistamiseen. Yin-joogaa kutsutaan hiljaiseksi harjoitukseksi, koska se koostuu hyvin rauhallisista, lähinnä lattialla tehtävistä liikkeistä, joissa ei juurikaan käytetä lihasvoimaa. Tunnilla tehdään pitkäkestoisia, 2 – 5 minuutin meditatiivisia venyttelyjä, joiden avulla pyritään lihasten, sidekudosten ja nivelten lukkojen ja jännitysten poistamiseen."

Flow Jooga myös vaikuttaa mukavalle. Tämä joogamuoto tuntuu lihaksissa oikein napakasti...
"Vinyasa Flow jooga on dynaaminen tunti, jossa kehon liikkeet ja asanat yhdistyvät toisiinsa hengityksen johdattamana. Tunnit synnyttävät lämpöä kehossa, kehittävät voimaa, kestävyyttä ja joustavuutta. Jokainen tunti on erilainen kokonaisuus ja tunti on usein rakennettu jonkin teeman ympärille. Tunnilla saattaa olla mukana elementtejä pilateksesta, tanssista yms."

Joogaa omaa kehoa kuunnellen. Kuva: Pinterest

Tätä juuri nyt tarvitsen: 
Jooga on hyväksi minun levottomalle, vilkkaalle mielelle ja luonteelle. Se rauhoittaa, rentouttaa, tasapainottaa. Muistuttaa hengittämään syvään, rauhallisesti... Mikä ei ole itsestään selvää tai luontevaakaan minulle, nopeatempoiselle... :D Se auttaa keskittymään tähän hetkeen ja kuuntelemaan itseä, omaa kehoa.

Lisäksi kovia kokenut selkäni saa hoivaa joogan myötä. Liikkuvuus paranee, ja venyttävät liikkeet saavat tuntumaan aivan kuin jopa kasvaisin lisää pituutta sentin tai pari!

Olen harrastanut joogaa kotona vuodesta 2008 ilman ohjausta, kirjoista tai videotallenteista mallintaen tai WII Fit:n avustuksella. Havaitsin kuitenkin jo viime syksyn aikana, että minulle sopivin muoto harrastaa joogaa on tällä hetkellä ryhmässä. Ohjaus ei ole ollenkaan pahitteeksi, sillä toisinaan väärin toteutetut asanat voivatkin aiheuttaa kipua... Ja poissa kotoa on keskittymiskyky parempi, sillä kotona harvoin on hiljaista ja rauha keskittyä vain itseen. 

Nyt ryhmätuntien myötä olen vasta saanut kokea joogaan tarvittavan rauhan ja se tuntuu hyvälle. Erittäin hyvälle.

Harrastuksestaan iloinen,

Niina :)

Ps. Minkä tekemisen parissa Sinä rauhoitut ja löydät mielenrauhan?

Aikaa itselle

Vähän aikaa sitten minulla oli hetki omaa aikaa, kun asiakas lähti luotani ja muu porukka oli ulkona - olin yksin kotona. Se oli outoa suorastaan! Yleensä vähintään yksi kolmesta lapsesta on seurana ja on erittäin harvinaista, että tässä talossa olisi hiljaista muulloinkin kuin yöaikaan.

Hetki meni sitä hiljaisuutta ihmetellessä ja miettiessä, että mitä ihmettä tekisin...

Hmm. Hetken toimettomana ja hämilläni pyörittyäni laitoin koneelta musiikit täysille. Hyvää musiikkia, lempimusiikkia. Sekalaisia hittejä, joita olin vuosien saatossa keräillyt soittolistalleni.

Hyvä musiikki sai jalat vipattamaan. Ja minut tanssimaan. Ja laulamaan! Dance like no one is watching, sing like no one is listening - muistin jonkun viisaan joskus niin sanoneen. 

Se oli todellakin vapauttavaa! 

Anna mennä; anna rytmin viedä!

Kukaan ei ollut kieltämässä: Äiti, älääää-äääää-ä! Äiti, LOPETA! (Lapset eivät siis aina oikein ole villiintymisissäni yhtä innokkaasti mukana... Äiti on nolo?! Hmph.)

Mutta mahtava tunne kertakaikkiaan - olla täysin "villi ja vapaa" tanssien ja laulaen! Rentouttavaakin! Kokeilepas!

Rytmi veressä laulellen, 

Niina :)

Ps. Mitä Sinä tekisit jos kukaan ei olisi näkemässä tai kuulemassa?

Tanssiminen kielletty pojan huoneessa.....

Niina testaa: Itämaista ketkutusta

Löysin jälleen uuden hauskan lajin itselleni! BellyJam!

Testasin Kuntokeskus Otteen BellyJam tuntia, jota kuvaillaan seuraavalla tapaa: "Vapauta sisäinen hulluutesi ja tule irrottelemaan BellyJam tunnille. Rento ja hauska tanssillinen tunti itämaisilla mausteilla, ilman suorituspaineita."

Osallistuin tunnille hieman jännittynein tuntein. Vaikka tykkään tanssia ja minulla on suhteellisen hyvä rytmitaju, ovat itämaiset tanssit minulle aivan uusi maailma. Toisekseen kroppani on aikasta jäykkä eikä lanteissa, alaselässä tai yläkropassa liikkuvuus ole paras mahdollinen. 

Tunnin ohjaaja Elisa on ihastuttava persoona. Rento ja lempeä. Hänen silmistään näki palon tanssia kohtaan ja innostuksen. Se tarttui! 

Shake it - shake it! Kuva: Pinterest

Tunnilla sai nauraa! Oma peilikuva oli toisinaan hyvinkin koominen. Elisan liikkeet olivat pehmeitä ja luontevia, ja väkisinkin alkoi naurattaa, kun oma kroppani ei oikein aina meinannut totella!

Vaikka sekoilin välillä askelissa, lonkan nostoissa ja laskuissa... Vaikka sheikkaukseni eivät menneet oppikirjan mukaan - nautin tunnista! Aion ehdottomasti osallistua uudemman kerran.

Tunti ei ollut niinkään hikistä - mitä ehkä hiukan odotin - mutta tunsin selkeästi kuinka veri alkoi kiertää kunnolla sekä rankani liikkuvuus parani huomattavasti! Ero oli selkeä! 

Myöskin mieliala koheni: musiikki oli itämaistyylistä shakiraa, lambadaakin... Hauskaa! Musiikkivalinnat jo itsessään alkoi hymyilyttämään. Musiikki on kyllä hyvä keino piristää mieltä: lääke mitä parhain moneen vaivaan!

Puolitoista tuntia meni kuin siivillä. Ketkutellen. Elisaa mallintaen sekä omaan itseen ja kehon tuntemuksiin keskittyen. Lisää tätä!

BellyJamia kaikille tanssista ja rennosta menosta pitäville suositellen,
Niina :)

Niina testaa: Tärinää ja hikeä!!!

No tänään pääsin sellaselle tunnille, mikä on mulle JUST omiaan: Piloxing!!! 

"Piloxing® on Pilatesta, nyrkkeilyä ja tanssia yhdistävä intensiivinen ryhmäliikuntalaji. Musiikki on menevää, europoppimaista. Mukana vauhdikkaita nyrkkeilysarjoja, staattisia pitoja ja lyhyitä, helppoja tanssisarjoja. Sisältää myös hyppyjä."

Tähtäsin kansalaisopiston piloxing -tunneille jo vuosi sitten, mutta tuolloin fysioterapeutin ohjeistuksesta jouduin lykkäämään tämän harrastuksen aloitusta (selkävaiva). Nyt pääsin ilmoittautumaan kurssille viimein loppuvuodesta ja tänään kävin kevätkauden ensimmäisellä tunnilla.

Tunti alkoi lämmittelyllä, jossa huomasin yläselkäni jo rutisevan mallikkaasti. Lupaava alku siis - liikettä rankaan!

Syke nousi hyvin nyrkkien heiluessa ja musiikin rytmi vei mukanaan. Askelkuviot olivat helppoja, mutta tehokkaita. Hyvin pian reidet alkoivatkin huutaa hoosiannaa ja miltei pidättelin omaa tuskanhuutoani - tehokasta!!! Jo puolivälissä tuntia alkoivat jalat tutista ja mietin liekkö kotiin kävellä kykenen... Välillä teki mieli luovuttaa, mutta jumankauta - selvisin!

Reisien lisäksi kädet saivat hyvää treeniä. Laji on hyvin kokonaisvaltaisesti kroppaa treenaava. Toivottavasti pääsen kokeilemaan lajia vielä lisäpainojen kanssa. Osalla tunnilla olijoista oli jo piloxing-lisäpainot käsissään. 

Yllättyin kuinka hyvin jaksoin tunnilla mukana - edellinen hikijumppa / ryhmäliikuntatunti jolle osallistuin taisi olla vuodelta 2011? Muutenkin kuntoiluni on jäänyt monesta syystä lasten kanssa puuhailuun sekä jooga, sauvakävely, uinti -tasolle, joten tämä oli oikein virkistävää vaihtelua ja uusi säpäkkä lisä liikkumisiini.

Nyt muistin jälleen mitä iloa ryhmäliikunta tuokaan: Se tekemisen meininki. Se musiikin huuma, rytmi joka vie mukanaan. Se näky, kun iso ryhmä liikkuu samaan tahtiin, samoin tavoittein, päättäväisenä. Onneksi tätä hupia jatkuu aina sunnuntaisin läpi koko kevään!

Huomioitavaa omalla kohdallani: Lankku ei suju vielä oikein. Selkä ja "korsetti" väsyi nopeasti ja jouduin ottamaan polvet tueksi. Se vähän jäi kaivelemaan... Joten tässä oma kehittämiskohta nro 1. Ja toisekseen hyppiminen - niin kivaa kuin se onkin, jouduin todella keskittymään syviin lihaksiin, lantionpohjan lihaksiin, jottei pissat tulisi housuun... :D 

PUUUH!!! HIKI!!! TÄRINÄ!!! Piloxing - Tehokasta hikijumppaa!

Mutta yhteevetona: aiiiiivan ihana uusi harrastus minulla! Nyt tunnin jälkeen olen niiiiiiin puhki. Tärisevä ja hikinen. Ja koukussa kertalaakista!

Piloxing-huumassa, voittajafiiliksissä

Niina :)

Ps. Mikä saa Sinussa voittajafiilikset aikaan?

Niina testaa: Ruttuinen, mutta onnellinen!

Olen työmatkalla Savonlinnassa ja tarkoituksenani oli työpäivän päätteksi osallistua kylpylähotellissa järjestettävään vesijumppaan, joita loppuvuodesta vielä ainakin järjestettiin. Pettymyksekseni täällä ei ollutkaan ohjelmassa tänään vesijumppaa, joten päätin kuntoilla sitten omin päin.

Olin vuosia sitten tutustunut ensimmäisen kerran vesijuoksuun. En oikein ymmärtänyt alkuun lajia, mutta viime kesänä se avautui minulle aivan uusin silmin kun mökillä lainasin äitini vesijuoksuvyötä. Päätin, että tänään teen kunnon treenin altaassa porealtaassa lillumisen ja hengailun sijaan. Nyt kun kerrankin olin altaassa ilman lapsia.

Aloitin lämpimillä löylyillä. Hetken jo mietin, että ääääääh... istuisiko sittenkin vain saunassa, lorvien. Pakkasen kylmettämänä kylmä allas ei oikein houkutellut minua. Päätin kuitenkin rohkaistua. Onneksi kylpylän altaan vesi ei ollutkaan niin kylmää kuin muistelin.

Uin ensi alkuun 15 minuuttia. Havaitsin hyvin pian uima-asennossani vikaa, sillä jo ennestään vihoitteleva niska-hartiaseutuni alkoi kuumottaa kivuliaasti. Sammakkotyylini vaatii hiontaa näemmä... ;)

Silloin viimeistään päätin hakea vesijuoksuvyön. Vyön kanssa juoksu tuntui hyvälle ja pian alkoi helpottaa myös niska-hartiaseudun kivulias kuumotus. Jouduin tosin muistuttamaan itseäni useamman kerran, ettei juoksuasento olisi liian pystyssäpäin. Oikeaoppinen vesijuoksuasento on etukeno, noin 15-20 astetta.

Tempoa vaihtelemalla sain treenistä intervallityylisen: välillä juoksin rauhallisemmin, välillä otin spurtteja - jolloin sai myös koomisesti tuntumaa siihen kuinka oma iho ja lihasmassan tekeleet hyllyvät (rasvakerros nätimmin sanottuna?) veden vastustamana. Se hyllyminen sai vain intoutumaan ja antamaan enemmän kyytiä löysälle. 20 minuuttia juoksin. Ja ihan hengästyin. Oli voittajafiilis.

Vesijuoksijan on hyvä muistaa alkulämmittelyn ja itse juoksun lisäksi loppujäähdyttelyt ja venyttelyt. Loppujäähdyttelyn oheen tein vatsalihaksia vedessä. Erityisen tehokkaita liikkeitä voi tehdä altaan reunalta tukea ottaen. Jäähdyttelin ja venyttelin vartin verran vedessä. Sitten tulikin jo kylmä ja pinkaisin takaisin löylyihin. Saunassa venyttelin vielä hieman.

NYT on hyvä olo! Ruttuinen, mutta onnellinen!

Uiminen on yksi parhaimmista liikkumismuodoista etenkin tällaiselle semisti selkävaivaiselle!

Tätä pitäisi tehdä useamminkin, tuumailee

Niina :)


Ps. Oletko Sinä testannut vesijuoksua?