Niina testaa: Ruttuinen, mutta onnellinen!

Olen työmatkalla Savonlinnassa ja tarkoituksenani oli työpäivän päätteksi osallistua kylpylähotellissa järjestettävään vesijumppaan, joita loppuvuodesta vielä ainakin järjestettiin. Pettymyksekseni täällä ei ollutkaan ohjelmassa tänään vesijumppaa, joten päätin kuntoilla sitten omin päin.

Olin vuosia sitten tutustunut ensimmäisen kerran vesijuoksuun. En oikein ymmärtänyt alkuun lajia, mutta viime kesänä se avautui minulle aivan uusin silmin kun mökillä lainasin äitini vesijuoksuvyötä. Päätin, että tänään teen kunnon treenin altaassa porealtaassa lillumisen ja hengailun sijaan. Nyt kun kerrankin olin altaassa ilman lapsia.

Aloitin lämpimillä löylyillä. Hetken jo mietin, että ääääääh... istuisiko sittenkin vain saunassa, lorvien. Pakkasen kylmettämänä kylmä allas ei oikein houkutellut minua. Päätin kuitenkin rohkaistua. Onneksi kylpylän altaan vesi ei ollutkaan niin kylmää kuin muistelin.

Uin ensi alkuun 15 minuuttia. Havaitsin hyvin pian uima-asennossani vikaa, sillä jo ennestään vihoitteleva niska-hartiaseutuni alkoi kuumottaa kivuliaasti. Sammakkotyylini vaatii hiontaa näemmä... ;)

Silloin viimeistään päätin hakea vesijuoksuvyön. Vyön kanssa juoksu tuntui hyvälle ja pian alkoi helpottaa myös niska-hartiaseudun kivulias kuumotus. Jouduin tosin muistuttamaan itseäni useamman kerran, ettei juoksuasento olisi liian pystyssäpäin. Oikeaoppinen vesijuoksuasento on etukeno, noin 15-20 astetta.

Tempoa vaihtelemalla sain treenistä intervallityylisen: välillä juoksin rauhallisemmin, välillä otin spurtteja - jolloin sai myös koomisesti tuntumaa siihen kuinka oma iho ja lihasmassan tekeleet hyllyvät (rasvakerros nätimmin sanottuna?) veden vastustamana. Se hyllyminen sai vain intoutumaan ja antamaan enemmän kyytiä löysälle. 20 minuuttia juoksin. Ja ihan hengästyin. Oli voittajafiilis.

Vesijuoksijan on hyvä muistaa alkulämmittelyn ja itse juoksun lisäksi loppujäähdyttelyt ja venyttelyt. Loppujäähdyttelyn oheen tein vatsalihaksia vedessä. Erityisen tehokkaita liikkeitä voi tehdä altaan reunalta tukea ottaen. Jäähdyttelin ja venyttelin vartin verran vedessä. Sitten tulikin jo kylmä ja pinkaisin takaisin löylyihin. Saunassa venyttelin vielä hieman.

NYT on hyvä olo! Ruttuinen, mutta onnellinen!

Uiminen on yksi parhaimmista liikkumismuodoista etenkin tällaiselle semisti selkävaivaiselle!

Tätä pitäisi tehdä useamminkin, tuumailee

Niina :)


Ps. Oletko Sinä testannut vesijuoksua?