lauantai 22. marraskuuta 2014

Kipuilua

Olen toipumassa parasta aikaa nielurisaleikkauksesta. Nyt on mennyt viisi päivää tuosta operaatiosta.

Luin aiheesta ennakkoon ja kuulin paljon kivuliaita tarinoita leikkauksen kokeneilta. Kipeimmiksi päiviksi on mainittu 2-3 päivää leikkauksesta sekä sitten päivät  noin viikon kuluttua leikkauksesta, jolloin peitteet nielusta irtoaa. 

Tähän asti olen selvinnyt erittäin hyvän kipulääkityksen ja kylmähoidon ansiosta. Sekä kiitos tietenkin hyvien hoitajieni täällä kotona, jotka kiikuttavat jääpaloja kipeään suuhuni. 

Pelotteluista johtuen olen ehkä odottanut koko ajan pahempaa kipua... Luulin, että olisin kipeämpi.

Kipuasteikollani selkäkipu on pahin, toisena luomusynnytykset... Tämä nielurisojen leikkauksen jälkeinen kipu asettuu tämän hetkisten kokemusteni mukaan kolmanneksi. Tuntuu kuin nyt olisi "vain" helkkarinmoinen kurkkukipu, mikä säteilee korviin ja leukaperiin. Nieleminen vaikeaa, syöminen vaikeaa, juominen vaikeaa.

Asennoitumistani tähän kipuun helpottaa se, että tämän kärvistelyn myötä krooninen nielutulehdukseni on historiaa. Jo nyt on selkeästi helpompi myös hengittää, kun risat ovat poissa. Tämä vaikuttaa elämälaatunikin positiivisella tavalla - tulevaisuudessa ei olisi jatkuvaa kipua, ärsytystä nielussa.

Tästä seuraa toisin sanoen paljon hyvää. Sen voimalla jaksan. Saan voimaa ajatuksesta, että tämä kipu on ohimenevää. Väliaikaista.

Näinhän se elämässä muutenkin. Suruja tulee, suruja menee. Haasteita, huolia, murheita. Vastapainona iloja, onnea, onnistumisia.

Keskityn voittamaan eteeni tulevat haasteet. Keskityn ajatukseen hyvästä tulevasta. Keskityn edistämään tervehtymistäni. Keskityn asioihin joihin voin itse vaikuttaa. 

Ajatuksen voimalla kipua vastaan taistellen,
Niina :)

Ps. Mitkä ovat Sinun henkiset keinosi taistelussa kipua vastaan?

Tehokas lääkitys ja taisteluasenne - heihei nielurisat!



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kiitos ajatuksestasi! :)