Ulkopuolinen paine, esimerkiksi deadlinet, ovat tietyssä mielessä hyvästä. Ne saavat aikaan toimintaa. Osa kokee pienen paineen olevan hyvästä ja saa venymään ehkä piirun parempiin suorituksiin kuin paineeton tekeminen.
Ulkopuolinen paine voi olla myös nalkutusta ja painostusta. Se tosin voi myös lamaannuttaa, viedä viimeisenkin mielenkiinnon tekemiseen.
Painetta voi aiheuttaa myös itse itselleen. Täytyy suoriutua, olla hyvä, ehkä paras. Kuluttavaa...
Mutta millainen voima onkaan kehuilla, rakentavalla palautteella ja palkitsemisella? Minuun ainakin ne toimii parhaiten! Ne innostaa ja saa parhaan vireen esiin!
Olen alkanut palkitsemaan itseäni pienistäkin onnistumisista! Jos sitä ei muut tee, sen voi tehdä itse. Pieniä houkuttimia motivaation lisäämiseksi: pientä hemmottelua, arjen luksusta, hyvää ruokaa, jotain pientä kivaa tai isommasta urakasta jotain suurta ja mahtavaa!
Vuoden sisään opintovapaalla ollessani olen opiskellut ahkerasti: viimeistelin audiovisuaalisen viestinnän ammattitutkinnon, kävin NLP:n peruskurssin, valmistuin MB Elämäntaidon valmentajaksi sekä sain ammatillisen opettajan pedagogisen pätevyyden.
Nyt tämä ikuinen opiskelija on lomalla, hoitovapaalla kesän. Nyt ansaitusti lepään. Palkitsin itseni (sekä mieheni) Pariisin matkalla - sen voimalla jaksoin rutistaa opintorupeamat kasaan! Onko parempaa motivaattoria: pitkäaikaisen toiveen toteutuminen ja vielä kaksin oman miehen kanssa! En malta odottaa!!!
Matkakuumetuskissaan
Niina :)
Ps. Miten Sinä palkitset itsesi saavuttaessasi jonkin tavoitteesi?
Matkalle lähtö on hyvä motivaattori palautella sanastoa mieleen... :) |